Mielialanvaihteluita

Taas on vierähtänyt aikaa.. Liian paljon ilman, että olisin kirjoittanut tänne. Kävin ostamassa vaunut, kuten vaimoni kanssa sovimme. Kasaan laitettuna Panther Juniorit menivät helposti takakonttiin. Nyt olemme sitten harjoitelleet useaan otteeseen, kuinka vaunut laitetaan kasaan ja kuinka ne taas laitetaan uudestaan käyttökuntoon. Melkein se jo sujuukin. Seuraava askel onkin sitten itse matkustajan "pakkaaminen" vaunuihin.Väristä olemme saaneet kommenttia, että ne saattavat olla liian punaiset, jos sattuu tulemaan poika. Ei pidä paikkaansa - ne ovat ferrarin-punaiset ja Kimikin ajaa punaisella Ferrarilla eli sellaista väitettä en suostu hyväksymään.

Nyt alan pikku hiljaa huomata sen, miten raskaana olevan naisen mieliala voi muuttua aivan ääripäästä toiseen muutamassa minuutissa. Eilen tuntui, että oli aivan sama mitä tein, sillä se ei silti ollut oikein. En tiennyt uskallanko puhua ollenkaan, joten ajattelin, että on ehkä parempi vain olla hiljaa ja halata. Se auttoi! Aion käyttää sitä vielä uudestaankin. Ongelma vaan on siinä, että itsellänikin on ollut raskas viikko töissä ja väsyttää. Silti teen parhaani, etten aiheuttaisi vaimolleni pahaa mieltä.

Vihjasin vaimolleni jo jokin aika sitten, että suunnittelen hänelle yllätystä kun hän tulee raskaaksi. Suunnitelmat ovat edelleen kesken, mutta vaimo muistaa kysyä, mikä yllätys mahtaa olla. Josko voisin edes ihan vähän vihjaista. Ei onnistu - ei edes täällä, sillä myös vaimoni lukee toisinaan mitä tänne kirjoitan. Lupaan kuitenkin kertoa kun on sen aika.

Ensimmäinen ultra ja nyt jo vaunuostoksille

Nyt suurin pelko on poissa. Tänään oli ensimmäinen ultra. Olimme Naistenklinikalla. Meitä molempia jännitti aivan suunnattomasti - onhan kaikki kunnossa? Itselläni jännitys alkoi pikku hiljaa helpottaa kun meidät otti vastaan nuori ja mukava kätilö. Hän kertoi, mitä ultrassa tehdään ja miten. Hän käski heti kysymään, jos tulee kysyttävää mieleen. Ultran mukaan kaiken pitäisi olla oikein hyvällä mallilla. Syke erottui, kädet ja jalat näkyivät, aivot olivat alkanet kehittyä ja niskaturvotus oli hyvin vähäistä (tai sievää kuten kätilö asian ilmaisi). Ette usko miten helpotti.

Naistenklinikan äitipoli on siisti paikka ja huone, jossa ultraäänitutkimus tehtiin oli miellyttävä. Se oli pieni, mutta siisti ja erittäin kotoisa - tunnelma oli jopa hieman unelias siinä hämärässä valaistuksessa.

Olimme jo eilen katsomassa vaunuja. Ne kun sattuivat olemaan alennuksessa. Päädyimme Panther Juniorin Comfort Plus-vaunuihin. Vaikka en mitään vaunuista ymmärräkään niin vaimoni on vakuuttunut niiden paremmuudesta, joten menimme tutustumaan niihin livenä. Myyjä sai minutkin vakuuttuneeksi ja koska alennus oli hyvä, kävin tänään maksamassa vaunut. Huomenna olisi tarkoitus hakea ne kotiin. Onhan ajankohta vähän aikainen, mutta toisaalta jos kaiken tarvitseman ostaa pikku hiljaa alennuksesta, säästää sievoisen summan rahaa.

Toinenkin neuvolakäynti takana

Tänään oli sitten toinen neuvolakäynti. Se meni mielestäni paljon mukavammin kuin viimeksi. Nyt minutkin otettiin huomioon ja tunnelman oli muutenkin vähemmän vaivautunut kuin ensimmäisellä kerralla. Kaikki tuntui olevan kunnossa ja kuulimme sykkeen dopplerilla. Fiilis oli aivan mahtava. Aikaisemmin pelotti, että josko sieltä ei kuulukaan mitään. Ja nyt sitten kuului. Huomenna mennään ultraan ja toivon, että senkin jälkeen saamme olla onnellisia tulevasta perheenlisäyksestä. Olemme jo päättäneet, että näkyy jommassa kummassa ultrassa lapsen sukupuoli tai ei, emme halua tietää sitä. Näemme sitten syksyllä.

Tänään jouduimme molemmat vaimoni kanssa lipsumaan suunnitelmista. Ensin vaimoni kysyi, että olisiko ok, että hän kertoo äidilleen. Hän soitti ja kertoi ja tulin itsekin siihen tulokseen, että vaikka ultra on vasta huomenna, niin kerron omalle äidilleni. Niinpä sitten soitin ja kerroin, että äidistäni on tulossa mummo. Nyt sitten odotellaan, tietääkö huomenna koko suku vaikka kielsinkin kertomasta asiaa eteenpäin vielä. :) No.. Äitini lupasi, joten eiköhän se tieto vielä ole turvassa. Katsotaan huomenna uudestaan. Toisaalta, tekisi mieleni kertoa koko maailmalle!

Huh.. aikaa kuluu kuin siivillä.

Menipäs päivät nopeasti. Koko ajan on työtä, työtä ja työtä. Toivottavasti kohta helpottaa. En ole ehtinyt tänne mitään kirjoittaa (taitaa olla bloginpitäjän pahin virhe, jos luulee, että joku jaksaa blogia seurata). Toisaalta, eipä tätä tekstiä ihan vielä kukaan pääsekään lukemaan...

Tässä välillä olemme vaimoni kanssa tutustuneet neuvolasta saatuihin opuksiin. Vaimollehan siellä on paljon tuttua asiaa ja toisaalta minäkin olen jo lukenut lähes kaiken saman Isä syntymässä-kirjasta. Vaikka kiire onkin ollut, olen yrittänyt väijyä näitä "mainostamiani" keskustelupalstoja. Kahdella muulla ei oikein isien keskustelua näy, mutta Helistimen keskustelupalstalla on jotain eloa. Sivut tosin päivitettiin ja ovat tällä hetkellä jostain syystä todella hitaat. Toivotaan, että tilanne helpottaa pian.

Huomenna on toinen neuvola. Jännittää ja paljon. Eniten jännittää se, että kuuluuko sydänäänet ja jännitystä lisää vielä se, että miten toinen kohtaaminen terveydenhoitajan kanssa mahtaa mennä. Edellisestä käynnistä jäi hieman paha maku suuhun.

Ylihuomenna on sitten ultra. Jos kaikki siellä näyttää hyvältä, saatan julkaista tämän blogin, josko sitten tulisi myös ahkerammin kirjoiteltua.