Neuvolassa ensimmäistä kertaa

Viikko on taas vierähtänyt. Tässä välissä ehdimme jo käydä ensimmäisen kerran neuvolassakin. Odotin käynniltä paljon: opastusta, neuvontaa, tietojen kyselemistä jne. Todellisuus oli jotain ihan muuta. Terveydenhoitaja oli kyllä mukava ja ystävällinen, mutta koin olevani paikassa täysin ulkopuolinen ja henkilökunnan mielestä kuin ilmaa vain. Lähinnä tuntui siltä, että olisin välttämätön paha, joka tunkeutui tulevan äidin mukaan. En oikein osaa sanoa, mistä se johtui. Oma osansa saattoi toki olla sillä, että vaimoni on kätilö ja terveydenhoitaja oletti hänen tietävän jo lähes kaiken. Joistain asioista jopa enemmän kuin terveydenhoitaja itse. Tilanne oli lähinnä jutustelua vaimoni ja terveydenhoitajan sekä kätilöopiskelijan välillä. Minulta kysyttiin poltanko, juonko tai onko jotain perinnöllisiä sairauksia...

Saimme mukaan ison kasan esitteitä ja DVD-levyn, jotka ojennettiin vaimolleni. Myös se vihkonen, joka oli tarkoitettu isille. Se sivuutettiin toteamalla, että tässä on vähän isällekin lukemista. En ymmärtänyt juurikaan mitään puhutuista kokeista ja testeistä, joita vaimolleni tullaan tekemään. Toki vaimoni osasi kertoa ne minulle jälkikäteen, mutta luulin oikeasti saavani jotain uutta irti neuvolakäynnistä. Kannustusta tai ohjausta - mitä vaan. Mutta ainoa kerta kun rutiinikysymyksien lisäksi minun kantaani kysyttiin, oli se kun vähän ennen lähtöämme minulta tiedusteltiin, onko teillä jotain kysyttävää. Ai onko? On tosiaan... Annanko listan? No, toki olisin voinut tässä vaiheessa avata suuni, mutta kun koko muun ajan olo oli hyvin ulkopuolinen, olisi yht´äkkiä pitänyt osata kertoa mieltä askarruttavat kysymykset. Se ei oikein onnistu, ei ainakaan minulta. Toki neuvolakäynnin aikana saatiin varmasti hoidettua ne tärkeät asiat, jotka pitää hoitaa raskausajan alussa ja on minulla niistä jonkinlainen käsitys, mutta ei kai neuvolassa voida olettaa, että raskaana oleva nainen pystyy kertomaan asiat täysin objektiivisesti? Eikä tämä ollut kritiikkiä odottaville äideille - tottakai hekin pelkäävät ja jännittävät.

Vuodatukseni johtuu lähinnä siitä, että mielestäni isät on otettava paljon paremmin huomioon (riippumatta äidin ammatista) jos oletetaan/toivotaan isien olevan mukana raskausajan eri vaiheissa. Itse haluan olla mukana neuvolassa (ainakin silloin tällöin), ultrissa ja synnytyssalissa, mutta olisin iloinen, jos voisin tuntea olevani muutakin kuin häiriötekijä.

No, onneksi ainakin vaimoni arvostaa läsnäoloani...

Iseillekin löytyy

No.. Myönnän olevani väärässä. Vihjailin vaimolleni, ettei iseille löydy netistä omia keskustelupalstoja. Vaimo kertoi, että kyllä esimerkiksi helistin.fi-keskustelupalstalla on isien nurkka. Päätinpä tutkia asiaa vielä tarkemmin ja hutkia uudestaan vasta sitten. Helistimen kautta löysin Syntyneet.fi:n, jonka kautta löysin nuoretisat.net:n. Onhan noita siis. Niiden tasosta en pikaisella tutustumisella osaa tietenkään paljon sanoa, mutta rekisteröidyin niihin kaikkiin. Suomi24.fi:hin en rekisteröidy. Se on suoraan sanottuna täyttä paskaa. Muilla palstoilla on kyllä isejäkin mukana, mutta silti ne ovat kovin naispainotteisia. Olisi ihan kiva, että me (tulevat) isätkin saisimme vaihtaa kokemuksia ilman, että jokaiseen mielipiteeseen tulee superyliaktiivisen äidin kommentti (sanoo mies, joka kirjoittaa isiblogia ;) ). Ei siinä mitään, että äidit lukevat, mutta antakaa miesten edes yrittää keskustella. Toinen rasittava käyttäjäryhmä näyttää olevan ihmiset, jotka eivät edes harkitse lapsensaantia. Kunhan yrittävät tehdä jokaisesta keskusteluyrityksestä Suomi24-tasoisen. Menkää pois... Pyydän...

Taidanpa kokeilla, josko saisin linkkejä tuohon tekstin viereen näkyville.

Kertominen helpottaa

Olimme sopineet vaimoni kanssa, että muille ei vielä kerrota raskaudesta, mutta molemmat kertovat parhaalle ystävälleen. Kävin äsken kahvilla parhaan ystäväni kanssa ja kerroin hänelle. Hän on juuri saanut itse vauvan. Hän luultavasti tietää miltä minusta tuntuu. Tai osaa ainakin arvata hyvin lähelle. Hän kertoi aikanaan minulle asian kasvotusten ja halusin tehdä hänelle samoin. Ajattelin, että kertoisin asian epäsuorasti ja antaisin hänen lukea sen rivien välistä. Mutta ei - niin se ei mennyt. Paloin halusta kertoa ja sanoin sen ihan suoraan päin naamaa: Meille tulee vauva! En kierrellyt enkä kaarrellut. Halusin sanoa sen suoraan. Se helpotti kummasti. Nyt voin puhua asiasta jonkun muunkin kanssa.

Loistava kirja

Eilen kirjoittaessani unohdin kokonaan mainita, että on meille isille tehty yksi loistava kirja. Jos tuleva isä haluaa tietää ja auttaa, se kannattaa lukea. Kirja on Hanna Hirvosen Isä Syntymässä. Se on minulla vielä kesken ja ainoa, josta en ole tähän mennessä pitänyt, on kannen kuva. Suosittelen ehdottomasti.

Miksi aloitan blogin?

Minusta tulee syksyllä isä. Haluan olla hyvä ja huolehtiva isä, mutta kun lapseni äiti on helposti stressaavaa tyyppiä ja vielä kätilö, hän tietää mikä kaikki voi mennä pieleen. Haluan tukea häntä, mutta se on välillä uskomattoman rankkaa, kun itse ei tiedä, miten asioihin pitää suhtautua: Mikä on kätilön tiedon tuomaa tuskaa ja mikä normaalia äidin pelkoa. Äideille on netti ja lehdet täynnä vinkkejä. Nykypäivänä isänkin kuitenkin pitää olla läsnä, hoitaa lapsia ja tukea äitiä. Miksi meille ei ole mitään? Miksi meille isille tai isiksi aikoville ei ole omaa nettikeskustelupalstaa ja blogitkin ovat sellaista diipadaapaa täysin aiheen vierestä. Löysin muutamia keskustelupalstan yrityksiä. Yksi niistä on Suomi24:n keskustelupalsta. Sen taso on yhtä hyvä kuin koko muunkin Suomi24-keskustelualueen palstat. Toinen tekele oli palsta, jolla oli kokonaiset seitsemän kirjoitusta ja niistä viimeisin vuodelta 2005. Ja vielä yksi, jonka vaimoni näytti minulle, oli äitien valtaama. Ei näin. Haluan miehille omia blogeja ja omia keskustelupalstoja sillä en usko, että olen ainoa tuleva isä, joka on huolissaan ja ihmeissään ja joka haluaa olla läsnä hyvänä isänä.

Todennäköisesti en julkaise kaikkien nähtäväksi tätä blogia ihan vielä. Haluan nähdä ensimmäisen ultran jälkeisen tilanteen. Onhan kaikki hyvin. Tämä vain huomautuksena siksi, että jos ihmettelet miksi et ole ennen löytänyt tätä.