Synnyntyskertomus isän näkökulmasta..

lauantai 29.9.2007

noin klo 22.30 alkoivat supistukset tulemaan noin 5-10 minuutin välein, kaikki alkoi itselleni kovin yllättäen

sunnuntai 30.9.2007

klo 01.30 supistukset tihenivät noin 5 minuuttiin ja aloin olla valmista kauraa lähtemään Naikkarille, mutta päädyimme yhä odottamaan

klo 02.40 laitoin hieman yöpalaa meille molemmille, josko se lähtö sittenkin tulisi, supistukset alkoivat kuitenkin harvenemaan

klo 02.55 päätimme mennä sänkyyn ja yrittää jollain keinoin nukkua, jotta ei olisi aivan koko yön univelka takana, jos lähtö tuleekin aamulla, itse sain nukutuksi melkein neljä tuntia ja vaimo parin kymmenen minuutin jaksoissa saman verran

noin klo 06.30 supistukset olivat alkaneet tihentyä, vaimokin sai vielä hetkeksi unen päästä kiinni klo 11.25 alkoivat supistukset taas tihetä noin viiteen minuuttiin, vaimo päätti mennä suihkuun helpottamaan oloaan

klo 13.45 laitoin meille molemmille ruokaa, josko se lähtö kohta tulisi niin ei olisi ensimmäisenä ainakaan nälkä

klo 15.30 vaimo ilmoitti, että nyt supistukset alkavat olla niin kipeitä, että soitetaan synnäriin, josta saimme ohjeet tulla jos siltä tuntuu, vaimo meni uudestaan suihkuun ja kun tämäkään ei auttanut vaan päin vastoin supistukset olivat kipeämpiä ja tulivat jo vajaan viiden minuutin välein, päätimme lähteä Naistenklinikalle hieman ennen neljää

klo 16.30 meidät kirjataan sisään Naistenklinikalle, ensimmäisen sisätutkimuksen yhteydessä saamme kuulla yllätyksen - vauva onkin perätilassa - tästä alkaakin melkoinen rumba, ensin päätetään yrittää alatiesynnytystä, mutta vauvan syke alkaa heitellä, joten päädymme lopulta leikkaussaliin sektiota varten

koko aikana Naistenklinikalla pisimmältä tuntui se viidentoista minuutin odottelu, jolloin vaihdoin sektiota varten sairaalavaatteet päälle

klo 18.37 syntyy poika, 3340 grammaa ja 51 senttimetriä, isä on lujasti liikuttunut

Tästä ilta sitten jatkui normaalisti kohti lapsivuodeosastoa. Siis tietenkin niiden punnitusten ja muiden jälkeen. Äitikin pääsi yllättävän nopeasti pois heräämöstä. Tunteet olivat koko illan kovin pinnalla ja etenkin väsymys painoi kovasti.

Elo lapsivuodeosastolla jatkui keskiviikkoon asti. Itse en viettänyt öitä osastolla, mutta kaiken muun ajan kyllä. Päällimäisenä mielessä tuolta ajalta on kylvetys. Miksi? En osaa kertoa.