Ahdistus!

Outoa. Vakuutustarjousten vertailun lomassa se iski aivan yht´äkkiä. Normaalisti olen tarkka raha-asioista, mutta harvemmin stressaan rahan riittävyydestä. Olen jo pienestä pitäen oppinut, että menot ovat yhtä suuret kuin tulot. Rahaa menee juuri niin paljon kuin sitä on ja vähemmälläkin tulee toimeen, jos on pakko. Vakuutusvertailujen keskellä tuli puheeksi se, milloin lapsi pitäisi laittaa hoitoon. Silloin tuli mieleen, että riittääkö raha, jos toinen meistä jää hoitovapaalle. Kun laskin pikaisia yhteen- ja vähennyslaskuja päässäni, ahdistuin vielä enemmän. Tulemmeko toimeen edes äitiysvapaan aikana. Ei... Emme tule... Siinä sitten meni alkuyö pyöriessä.

Nyt jälkeenpäin ajatellessa, eiköhän suurinta osaa jännitä se, miten perhe tulee toimeen vauvan syntymän jälkeen. Jos ei rahan kanssa niin jonkun muun. Nyt on taas turvallisempi olo. Toivotaan, että se jatkuu, sillä tiedän meidän pärjäävän rahallisesti. Moni perhe pärjää pienemmilläkin tuloilla.