Poika 1kk

Muutama tunti sitten tuli pojalle täyteen yhden kuukauden ikä. Kaikki on mielestäni mennyt tähän mennessä oikein hyvin. Tokihan poika heräilee yöllä syömään ja välillä pitää hetken aikaa meteliä, mutta kaikki se pelottelu tutuilta ennen syntymää ei ole käynyt toteen. Vauva ei itke ja huuda jatkuvasti vaan joskus silloin tällöin jos oikein kova nälkä yllättää. Yleensä silloinkin poika varoittelee ensin muuttumalla punaiseksi ja hetken aikaa vääntelee naamaansa. Vasta minuutin tai kahden jälkeen tulee ääni.

Eniten harmia ovat aiheuttaneet D-vitamiinitipat. Ne kun aiheuttavat pienokaisellemme ikäviä vatsan väänteitä ja niistä taas seuraa miehekkäitä pieruja. Ja kaikkien ikäväksi vatsan väänteet hyökkäävät koko voimallaan nimen omaan öisin. Pidimme tippojen kanssa viikon verran taukoa ja nyt olemme taas aloittaneet pienellä määrällä. Ainakaan vielä suurta katastrofia ei ole syntynyt.

Parhaita hetkiä vauvan kanssa ovat ehdottomasti olleet kylvetykset, suihkut ja ne harvat "juttutuokiot", jotka vauva kestää hereillä. Silloin koko se hetki keskittyy vauvaan. Mikään ei saa eikä voi häiritä.

Yllättävintä on ehkä ollut se, että kestovaipat ovat tuntuneet paljon paremmilta kuin kertakäyttövaipat, jotka tuntuvat fuskaavan koko ajan. Kestojen jälkeen peppukaan ei ole tuntunut niin kovin punakalta. (Onko joku muu muuten huomannut Pampers-vaipoissa sellaista ärsyttävää ominaisuutta, että vaipassa oleva "verkko" tarttuu ihoon kiinni? Itseäni asia on ärsyttänyt suuresti, sillä jos kuvittelenkin omalle iholleni likaa johon tarttuu vastaavanlainen verkko kiinni ja joku repisi sen irti...)

Ensimmäinen yö kotona

Keskiviikkona vaimo ja vauva pääsivät kotiin. Olihan se vähän outoa kun kotona olikin nyt kahden sijasta kolme. Ja kolmas on niin söpö, että tuore isi ei yksinkertaisesti kykenisi olemaan vauvasta erossa. Pääsin kylvettämään vauvaa ja toistamiseen ja vauvan alkusäikähdyksen jälkeen lämmin vesi taisi tuntua ihan mukavalta.

Yö meni rauhallisesti, kahden-kolmen tunnin nukutuilla pätkillä. Vaipanvaihto alkaa jo sujua, mutta onhan se vielä hieman hitaan puoleista.

Synnyntyskertomus isän näkökulmasta..

lauantai 29.9.2007

noin klo 22.30 alkoivat supistukset tulemaan noin 5-10 minuutin välein, kaikki alkoi itselleni kovin yllättäen

sunnuntai 30.9.2007

klo 01.30 supistukset tihenivät noin 5 minuuttiin ja aloin olla valmista kauraa lähtemään Naikkarille, mutta päädyimme yhä odottamaan

klo 02.40 laitoin hieman yöpalaa meille molemmille, josko se lähtö sittenkin tulisi, supistukset alkoivat kuitenkin harvenemaan

klo 02.55 päätimme mennä sänkyyn ja yrittää jollain keinoin nukkua, jotta ei olisi aivan koko yön univelka takana, jos lähtö tuleekin aamulla, itse sain nukutuksi melkein neljä tuntia ja vaimo parin kymmenen minuutin jaksoissa saman verran

noin klo 06.30 supistukset olivat alkaneet tihentyä, vaimokin sai vielä hetkeksi unen päästä kiinni klo 11.25 alkoivat supistukset taas tihetä noin viiteen minuuttiin, vaimo päätti mennä suihkuun helpottamaan oloaan

klo 13.45 laitoin meille molemmille ruokaa, josko se lähtö kohta tulisi niin ei olisi ensimmäisenä ainakaan nälkä

klo 15.30 vaimo ilmoitti, että nyt supistukset alkavat olla niin kipeitä, että soitetaan synnäriin, josta saimme ohjeet tulla jos siltä tuntuu, vaimo meni uudestaan suihkuun ja kun tämäkään ei auttanut vaan päin vastoin supistukset olivat kipeämpiä ja tulivat jo vajaan viiden minuutin välein, päätimme lähteä Naistenklinikalle hieman ennen neljää

klo 16.30 meidät kirjataan sisään Naistenklinikalle, ensimmäisen sisätutkimuksen yhteydessä saamme kuulla yllätyksen - vauva onkin perätilassa - tästä alkaakin melkoinen rumba, ensin päätetään yrittää alatiesynnytystä, mutta vauvan syke alkaa heitellä, joten päädymme lopulta leikkaussaliin sektiota varten

koko aikana Naistenklinikalla pisimmältä tuntui se viidentoista minuutin odottelu, jolloin vaihdoin sektiota varten sairaalavaatteet päälle

klo 18.37 syntyy poika, 3340 grammaa ja 51 senttimetriä, isä on lujasti liikuttunut

Tästä ilta sitten jatkui normaalisti kohti lapsivuodeosastoa. Siis tietenkin niiden punnitusten ja muiden jälkeen. Äitikin pääsi yllättävän nopeasti pois heräämöstä. Tunteet olivat koko illan kovin pinnalla ja etenkin väsymys painoi kovasti.

Elo lapsivuodeosastolla jatkui keskiviikkoon asti. Itse en viettänyt öitä osastolla, mutta kaiken muun ajan kyllä. Päällimäisenä mielessä tuolta ajalta on kylvetys. Miksi? En osaa kertoa.

POIKA TULI!

Niin.. viime yönä ei lähdetty kesken yöunien sairaalaan, mutta eipä unituntejakaan kovin montaa kertynyt. Päivällä sitten lähdettiin kohti Naistenklinikkaa ja aika nopealla aikataululla maailmaan syntyi uusi poikalapsi kello 18.37. Yritän saada vielä synnytyskertomuksen tuoreen isän näkökulmasta, mutta saa nähdä miten sitä jaksaa. Päällimmäisenä kuitenkin painaa väsymys.

Laskettu aika

Siinähän se sitten meni. Ensin kesä. Sitten laskettu aika. Ja taas kerran viimeisestä blogimerkinnästä luvattoman kauan. Onhan kesän aikana tapahtunut paljon. Kaikki loput vauvan tarvikkeet on hommattu, turvakaukalon lämpöpussia myöten. Ja vauvan huonekin tuli remontoiduksi. Nyt siellä on keltaista ja vihreää - kaikkien niiden harmiksi, jotka yrittävät arvailla tuleeko tyttö vai poika. Kaikki kun eivät usko, että mekään emme tiedä. Toinen maaginen asia varsinkin sukulaisille tuntuu olevan laskettu aika. Tietoisesti olemme olleet kertomatta sitä kenellekään muulle kuin työnantajalle ja toki Kelalle. Sehän se vasta herättääkin ihmisten uteliaisuuden.

No, laskettu aika oli ja meni ja nyt on menossa ensimmäinen ilta kun ihan vaimolla on ihan säännöllisesti supistuksia. Ei nyt ihan vielä viiden minuutin välein, mutta nyt on ensimmäinen ilta kun odotan ihan aikuisten oikeasti mahdollisuutta lähteä kesken yöunien kohti Naistenklinikkaa. Kaikki on valmiina. Antaa tulla.

Vaimo ei vieläkään ole ollut niin hankala kuin mitä kaikki pelottelivat. Okei.. tunteet on pinnassa, vaimo loukkaantuu herkemmin, ärsyyntyy herkemmin, kiukuttelee herkemmin, mutta ei mitään niin pahaa kuin mitä on peloteltu.

Onhan tässä kuluneiden kuukausien aikana käyty monenlaisia tunteita läpi.. Kuuluuko sydänäänet, miksi kutittaa niin paljon jne. Mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin.

Auts..

Kuukausi on kulunut edellisestä kirjoituksesta. Ei sen niin pitänyt mennä. No.. onhan tässä tullut oltua paljon pois koneen ääreltä.

Vaimon masu kasvaa koko ajan ja liikkeet vaan voimistuvat. Tänään tunsin potkujen ja liikkeiden seassa paljon selvemmin jalan muodon kun vauva työnsi jalkaansa kohti kättäni. Se tuntui mukavalta. En voinut olla hymyilemättä.

Eilen ostimme alennusmyynnistä muutamia vaatteita ja matkan varrella törmäsimme upeaan kastemekkoonkin. Pitää varmaankin tutustua vielä omaan kastemekkoonsa ja sitten harkita, josko hankkisi tuon upea Kastehelmi -kastemekon. Sitten löytyi paljon juhla-asuja. Minä varmaan sekoan kun vauva syntyy - pojalle hankitaan puku ja kaikki mahdolliset asusteet ja tytön vaatekaappi varmaan pursuaa toinen toistaan kauniimpia mekkoja. Sitä kun on kaupassa töissä niin ei voi olla törmäämättä kaikennäköiseen pieneen kivaan. ;) Pelottavaa sinällään...

Keskustelupalstat alkavat kuolemaan. Trendipapa on aivan mykkä, Nuoret isät suljettu ja Helistimellä puhuvat naiset. Jee...

Satuja lapselle

Mukavaa, että säät ovat vihdoin alkaneet lämmetä. Ulkona oli jo ihan hellelukemia. Erilaiset poppaukot ja -akat ovat lupailleet kuumaa kesää. Saa nyt nähdä. Paras mitä kuulin tänään, oli kun joku ukko lupaili elokuulle jotain 37°C. Joopa joo. Eihän siinä muuta, mutta pahoin pelkään, että raskaana olevat äidit kärsivät liiasta lämmöstä.

Vaimon vointi vaikuttaa edelleen ihan hyvältä. Mitä nyt jotain närästystä ja ehkä jopa supistuksia. Pikkuinen potkii ja lujaa. Mielikin on edelleen virkeä, eikä vaimo kiukuttele. Onhan hän tosin hieman herkempi loukkaantumaan kuin aiemmin, mutta eiköhän se kuulu asiaan.

Uusin villityksemme on se, että olen alkanut lukemaan vauvalle iltaisin satuja. Eihän vauva tietenkään masussa ymmärrä sen tarkoitusta, mutta tavoitteenamme olisi, että vauva tottuisi ääneeni mahdollisimman pian. Äitin äänihän kuuluu aina kun hän puhuu, mutta isi ei aina olekaan ihan vieressä. Voi olla pelkkää mielikuvitusta, mutta tuntuu kuin vauva rauhoittuisi iltaisin kun luen hänelle ja silittelen vaimon masua. Toivotaan, että lukemisesta on jatkonkin kannalta jotain hyötyä.

Niin.. piti kommentoida keskustelupalstoja..

Harmi, että Trendipapallakin keskustelu tyrehtyi niin nopeasti. Ja nyt ne spammaajat lähettävät niitä pornomainoksiaan jo Helistimeenkin puhumattakaan Nuoretisat-sivustosta, jolla ei oikein muuta enää olekaan.

Raskaus etenee..

Perhevalmennuksia on takana jo kolme. Vielä olisi yksi jäljellä, ensi tiistaina. Kaikki on mennyt edelleen hyvin, jos ei oteta huomioon eilistä episodia, joka yltyi tappeluksi asti. Meillä ei normaalisti riidellä, mutta eilen päästeltiin paineita ulos puolin ja toisin. En pidä riitelystä, mutta ei kai ilman riitaakaan voi elää parisuhteessa. Nyt on kaikki taas hyvin.

Tuli hankittua turvakaukalokin. Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, olimme ensin ajatelleen Akta Gracon Duologicia, mutta siinä ilmenneen vian yhteydessä pohdimme vielä uudestaan ja pureskelimme vaihtoehtoja. Päädyimme lopulta Akta Gracon Logico S-malliin. Onhan se kallis, mutta vaikutti aika käheältä peliltä. Ja turvalliselta. Sehän se tärkein juttu on. Saimme vielä valita juuri tulleista väreistäkin ja otimme harmaan. Sovitimme sitä myös autoon ja kaukalo toki vaatii etupenkin siirtämistä aika paljon eteenpäin, mutta eiköhän sama "ongelma" ole kaikissa kaukaloissa.


Vaimo on tutkinut kovasti kestovaippoja ja siinä sivussa olen tutustunut niihin itsekin. Vaimo jo totesi hurahtaneensa niihin ja niinpä taidan hurahtaa minäkin. Säästetään luontoa ja rahaa. Onhan niissä oma työnsä, mutta onhan ne siistin näköisiä :)

Perhevalmennuksessa

Eilen oli ensimmäinen perhevalmennus. Tuntui hieman oudolta kun tosiaan viikkoja on vasta takana niin vähän. Toki täytyy ymmärtää, että kun kesällä ei valmennuksia järjestetä niin sitten niitä ei järjestetä. Perhevalmennus oli ihan ok. Tosin oikeastaan kaiken sen tiedon, mitä sieltä sain ensimmäisellä kerralla, olin jo lukenut Isä Syntymässä-kirjasta. En siis suinkaan tarkoita, että valmennus olisi ollut hyödytön, varsinkaan niille, jotka eivät ole lukeneet kirjoja tms.

Valmennuksessa näytettiin synnytysvideo (Naistenklinikan versio). Vaimo aina muistaa mainita telkkarin ääressä tv-synnytyksiä katsellessa, että onpa taas tehty helpon näköiseksi. No, mielestäni tuo Naistenklinikan synnytysvideo antoi vähintäänkin yhtä helpon kuvan synnytyksestä. Olihan se toki aito synnytys. Se hyvä puoli siinä oli. Ja on varmaankin ihan hyvä, että ei pelotella liikaa, mutta itselleni ainoa pahaa tekevä kohta oli epiduraalipuudutuksen näkeminen (inhoan neuloja ja piikkejä).

Vauvan liikkeet tuntuvat edelleen koko ajan voimistuvina ja nyt ne näkyvätkin välillä. Vaimon maha pomppii ja menee uuteen uskoon kun tulokas siellä pyörii.

Turvaistuimesta

Aikaisemmin päätimme, että hankimme Akta Gracon Duologic-turvaistuimen vauvallemme. Kuitenkin valmistusvirheen muutaman muun pohdinnan jälkeen olemme alkaneet pohtia muita vaihtoehtoja. Mahtuuko lapsi tarpeeksi kauan istuimeen vai joutuuko jossain vaiheessa ostamaan vielä toisen mallin? Jos jollakulla on kokemuksia niin otan mielelläni kommentteja.

Ai niin.. Trendipapa.fi on avattu. Saa nähdä mitä siitä tulee. Saadaankohan sinne isien keskustelua...

Toinen ultra takana

Maanantaina oli toinen ultrakäyntimme. Tai siis toinen virallinen käynti. Kaikki näytti kätilön mielestä hyvältä ja vauva on kehittynyt kuten pitääkin. Sukupuoli ei tietenkään selvinnyt, mutta näin halusimmekin. Emme olisi halunneet edes arvausta. Tärkeämpää on se, että kaikki vaikutti olevan hyvin.

Oli liikuttavaa nähdä vauvan sivuprofiili. Nyt viimeistään alkoi tuntua siltä, että siellä on ihan oikea vauva - meidän tuleva lapsemme. Kätilö totesi tutkimustensa lomassa, että vauvan pään muoto on samanlainen kuin isällään. Ainakin siis jotain on periytynyt minulta ;) .

Vauvan liikkeet tuntuvat koko ajan selvemmin. Viimeksi eilen tunsin monia potkuja. Välillä vaan ihmettelen sitä, että miten kaikki oppaat väittävät liikkeiden tuntuvan vasta paljon myöhemmin. Varsinkin ensisynnyttäjillä. No, toisaalta vaimoni on hoikka ja ylimääräisiä vatsanpeitteitä ei ole, joten ehkä se nopeuttaa liikkeidenkin tuntumista.

Aikaa kuluu

Taas on kulunut luvattoman pitkä aika siitä kun kirjoitin edellisen kerran. Vauvan liikkeet voimistuvat pikku hiljaa ja vaimon maha kasvaa. Ensimmäiset ihmiset olivat huomanneet mahan jo ilman, että heille oli asiasta mainittu. Ihmiset pelottelevat, että vaimo muuttuu pian aivan hirveäksi ihmiseksi ja että silloin mikään ei ole hyvin. Jaa-a, vaikea sanoa. En odotakaan, että koko loppu aika olisi ruusuilla tanssimista, mutta ei vaimo ainakaan vielä ole ollut hirveä. Ehkä vähän herkempi kuin aikaisemmin.

Vappuaattona on kakkosultra. Odotan sitä toisaalta innolla, jotta näen taas vauvamme, mutta toisaalta pelottaa - onhan kaikki kunnossa?

TUNSIN LIIKKEET!

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet. Uskomatonta! Vaimo oli vakaasti sitä mieltä, että siihen voi mennä vielä useampia viikkoja, mutta ensin tunsin kun kova kohta vatsassa siirtyi pois käden alta. Kun aikani maltoin pitää kättäni vaimon vatsan päällä, vauva potkaisi. Ja vielä hetken päästä uudestaan. Upea tunne!

Vaimo kertoi myös nähneensä ainakin kerran liikkeen vatsan pinnalla. Siellä vauva siis potkiskelee!

Vaimo tuntee vauvan liikkeet

Loistavaa. Vaimo on jo useampaan otteeseen viime päivinä kertonut, että tuntee vauvan liikkeet sisällään. Nyt odotellaan, että ne tuntuvat ulkopuolellakin ja jopa minäkin voisin ne tunnistaa. Vaimon vatsassa kyllä tuntuu toisinaan kuinka sikiö työntää itseään johonkin suuntaan. Vatsassa tuntuu silloin kova kohta ja hetken päästä sitä ei enää olekaan siinä. Silti se ei ole kertaakaan kadonnut siitä silloin kun olen pitänyt kättäni siinä.

Ahdistus!

Outoa. Vakuutustarjousten vertailun lomassa se iski aivan yht´äkkiä. Normaalisti olen tarkka raha-asioista, mutta harvemmin stressaan rahan riittävyydestä. Olen jo pienestä pitäen oppinut, että menot ovat yhtä suuret kuin tulot. Rahaa menee juuri niin paljon kuin sitä on ja vähemmälläkin tulee toimeen, jos on pakko. Vakuutusvertailujen keskellä tuli puheeksi se, milloin lapsi pitäisi laittaa hoitoon. Silloin tuli mieleen, että riittääkö raha, jos toinen meistä jää hoitovapaalle. Kun laskin pikaisia yhteen- ja vähennyslaskuja päässäni, ahdistuin vielä enemmän. Tulemmeko toimeen edes äitiysvapaan aikana. Ei... Emme tule... Siinä sitten meni alkuyö pyöriessä.

Nyt jälkeenpäin ajatellessa, eiköhän suurinta osaa jännitä se, miten perhe tulee toimeen vauvan syntymän jälkeen. Jos ei rahan kanssa niin jonkun muun. Nyt on taas turvallisempi olo. Toivotaan, että se jatkuu, sillä tiedän meidän pärjäävän rahallisesti. Moni perhe pärjää pienemmilläkin tuloilla.

Vakuutus on valittu

No niin. Vihdoinkin se on tehty. Vauvamme tarvitsee vakuutuksen ja koska vakuutusmaksut ovat tunnetusti kalliita, päätimme, että kilpailutamme samaan pakettiin kaikki vakuutuksemme. Koska perheessämme minä olen se, jonka hoidettavaksi pääsääntöisesti jää pankki, vakuutus, sähkö jne. asiat, niin aloin naputtelemaan tarjouspyyntöjä eri vakuutusyhtiöihin. Laitoin muistaakseni kuusi tai seitsemän tarjouspyyntöä. Nykyinen vakuutusyhtiömme (Lähivakuutus) oli ehdottomasti nopein. Heiltä sain tarjouksen saman päivän aikana. Myös Pohjantähti oli nopea. Mielenkiintoista oli, että vaikka melkein kaikilla firmoilla tarjouspyynnön voi tehdä netissä, Lähivakuutus oli ainoa, jolta sain tarjouksen sähköpostitse. Tapiolasta soitettiin ja kerrottiin siellä olevan niin kiire, ettei tarjous välttämättä tule ihan heti - eikä tullutkaan.

Monien tarjousten läpikäyntien, pohdintojen ja vertailujen jälkeen oli kaksi vaihtoehtoa. Pohjantähti tai Lähivakuutus. Muut joko hinnoittelivat itsensä pois pelistä, tekivät sekavia tarjouksia tai palvelivat muuten huonommin kuin mihin olen Lähivakuutuksessa tottunut (vaikka kyllä sinnekin mahtuu kaikenlaista väkeä). Lopulta teimme vaimon kanssa valinnan näistä kahdesta ja vaikka Pohjantähti oli ehkä aavistuksen halvempi, päädyimme Lähivakuutukseen muutaman vahvuuden johdosta ja toisaalta oli helpompaa pitää vakuutukset samassa paikassa kuin missä ne nyt ovat.

Nyt vain odotellaan, että saammeko vakuutukset. Terveystietojen tms. takia ongelmia ei pitäisi olla. Eikä toisaalta luottotietojenkaan...

Turvakaukalo ja turvaistuin

Olimme jo ratkaisseet minkälaisen vaihtoehdon valitsemme pienokaiselle autoon. Olimme päätyneet Akta Gracon DuoLogic-istuimeen, mutta joitakin viime viikolla julkisuudessa oli tietoja, joiden mukaan istuimen kantokahvat eivät kestä käyttöä. Nyt sitten odotellaan, onko kaikki istuimet viallisia, vai aletaanko etsimään uutta merkkiä. Jos jolla kulla on kokemuksia tuosta istuimesta niin kerro ihmeessä.

Edessä perhevalmennus

Tänään olimme kolmatta kertaa neuvolassa. Sydänäänet kuuluivat edelleen hyvin ja olivat säännöllisiä. Vielä vaimon mahasta ei näe (jos ei tiedä), että hän on raskaana. Kohtu tuntuu kun osaa tunnustella. Neuvolassa oli mielestäni jälleen rennompi fiilis kuin ensimmäisellä kerralla. Kaikki sujui hyvin ja vaikutti hyvältä. Käynnissä itselleni erikoisinta oli se, että saimme jo nyt ajat perhevalmennukseen vaikka laskettu aika on vasta syksyllä. Luulin, että perhevalmennukset pidetään hieman lähempänä syntymää, mutta selityskin vaikutti ihan järkevältä: kesällä ei järjestetä valmennuksia ja laskettuja aikoja syksyllä on niin paljon, että valmennuksia on jo pakko alkaa pitämään.

Itse odotan mielenkiinnolla perhevalmennuksia. Toisaalta jännitän niitä ja toisaalta odotan kovasti. Työkaverini oli ollut valmennuksessa puolisonsa kanssa ja kertoi siellä nähneensä videon, jonka jälkeen hän ei kuulemma ollut enää ihan varma, haluaako mukaan synnytykseen. Mitäköhän siellä on näytetty? Onneksi tämä oli tapahtunut Tampereella eikä täällä meillä...

Mielialanvaihteluita

Taas on vierähtänyt aikaa.. Liian paljon ilman, että olisin kirjoittanut tänne. Kävin ostamassa vaunut, kuten vaimoni kanssa sovimme. Kasaan laitettuna Panther Juniorit menivät helposti takakonttiin. Nyt olemme sitten harjoitelleet useaan otteeseen, kuinka vaunut laitetaan kasaan ja kuinka ne taas laitetaan uudestaan käyttökuntoon. Melkein se jo sujuukin. Seuraava askel onkin sitten itse matkustajan "pakkaaminen" vaunuihin.Väristä olemme saaneet kommenttia, että ne saattavat olla liian punaiset, jos sattuu tulemaan poika. Ei pidä paikkaansa - ne ovat ferrarin-punaiset ja Kimikin ajaa punaisella Ferrarilla eli sellaista väitettä en suostu hyväksymään.

Nyt alan pikku hiljaa huomata sen, miten raskaana olevan naisen mieliala voi muuttua aivan ääripäästä toiseen muutamassa minuutissa. Eilen tuntui, että oli aivan sama mitä tein, sillä se ei silti ollut oikein. En tiennyt uskallanko puhua ollenkaan, joten ajattelin, että on ehkä parempi vain olla hiljaa ja halata. Se auttoi! Aion käyttää sitä vielä uudestaankin. Ongelma vaan on siinä, että itsellänikin on ollut raskas viikko töissä ja väsyttää. Silti teen parhaani, etten aiheuttaisi vaimolleni pahaa mieltä.

Vihjasin vaimolleni jo jokin aika sitten, että suunnittelen hänelle yllätystä kun hän tulee raskaaksi. Suunnitelmat ovat edelleen kesken, mutta vaimo muistaa kysyä, mikä yllätys mahtaa olla. Josko voisin edes ihan vähän vihjaista. Ei onnistu - ei edes täällä, sillä myös vaimoni lukee toisinaan mitä tänne kirjoitan. Lupaan kuitenkin kertoa kun on sen aika.

Ensimmäinen ultra ja nyt jo vaunuostoksille

Nyt suurin pelko on poissa. Tänään oli ensimmäinen ultra. Olimme Naistenklinikalla. Meitä molempia jännitti aivan suunnattomasti - onhan kaikki kunnossa? Itselläni jännitys alkoi pikku hiljaa helpottaa kun meidät otti vastaan nuori ja mukava kätilö. Hän kertoi, mitä ultrassa tehdään ja miten. Hän käski heti kysymään, jos tulee kysyttävää mieleen. Ultran mukaan kaiken pitäisi olla oikein hyvällä mallilla. Syke erottui, kädet ja jalat näkyivät, aivot olivat alkanet kehittyä ja niskaturvotus oli hyvin vähäistä (tai sievää kuten kätilö asian ilmaisi). Ette usko miten helpotti.

Naistenklinikan äitipoli on siisti paikka ja huone, jossa ultraäänitutkimus tehtiin oli miellyttävä. Se oli pieni, mutta siisti ja erittäin kotoisa - tunnelma oli jopa hieman unelias siinä hämärässä valaistuksessa.

Olimme jo eilen katsomassa vaunuja. Ne kun sattuivat olemaan alennuksessa. Päädyimme Panther Juniorin Comfort Plus-vaunuihin. Vaikka en mitään vaunuista ymmärräkään niin vaimoni on vakuuttunut niiden paremmuudesta, joten menimme tutustumaan niihin livenä. Myyjä sai minutkin vakuuttuneeksi ja koska alennus oli hyvä, kävin tänään maksamassa vaunut. Huomenna olisi tarkoitus hakea ne kotiin. Onhan ajankohta vähän aikainen, mutta toisaalta jos kaiken tarvitseman ostaa pikku hiljaa alennuksesta, säästää sievoisen summan rahaa.

Toinenkin neuvolakäynti takana

Tänään oli sitten toinen neuvolakäynti. Se meni mielestäni paljon mukavammin kuin viimeksi. Nyt minutkin otettiin huomioon ja tunnelman oli muutenkin vähemmän vaivautunut kuin ensimmäisellä kerralla. Kaikki tuntui olevan kunnossa ja kuulimme sykkeen dopplerilla. Fiilis oli aivan mahtava. Aikaisemmin pelotti, että josko sieltä ei kuulukaan mitään. Ja nyt sitten kuului. Huomenna mennään ultraan ja toivon, että senkin jälkeen saamme olla onnellisia tulevasta perheenlisäyksestä. Olemme jo päättäneet, että näkyy jommassa kummassa ultrassa lapsen sukupuoli tai ei, emme halua tietää sitä. Näemme sitten syksyllä.

Tänään jouduimme molemmat vaimoni kanssa lipsumaan suunnitelmista. Ensin vaimoni kysyi, että olisiko ok, että hän kertoo äidilleen. Hän soitti ja kertoi ja tulin itsekin siihen tulokseen, että vaikka ultra on vasta huomenna, niin kerron omalle äidilleni. Niinpä sitten soitin ja kerroin, että äidistäni on tulossa mummo. Nyt sitten odotellaan, tietääkö huomenna koko suku vaikka kielsinkin kertomasta asiaa eteenpäin vielä. :) No.. Äitini lupasi, joten eiköhän se tieto vielä ole turvassa. Katsotaan huomenna uudestaan. Toisaalta, tekisi mieleni kertoa koko maailmalle!

Huh.. aikaa kuluu kuin siivillä.

Menipäs päivät nopeasti. Koko ajan on työtä, työtä ja työtä. Toivottavasti kohta helpottaa. En ole ehtinyt tänne mitään kirjoittaa (taitaa olla bloginpitäjän pahin virhe, jos luulee, että joku jaksaa blogia seurata). Toisaalta, eipä tätä tekstiä ihan vielä kukaan pääsekään lukemaan...

Tässä välillä olemme vaimoni kanssa tutustuneet neuvolasta saatuihin opuksiin. Vaimollehan siellä on paljon tuttua asiaa ja toisaalta minäkin olen jo lukenut lähes kaiken saman Isä syntymässä-kirjasta. Vaikka kiire onkin ollut, olen yrittänyt väijyä näitä "mainostamiani" keskustelupalstoja. Kahdella muulla ei oikein isien keskustelua näy, mutta Helistimen keskustelupalstalla on jotain eloa. Sivut tosin päivitettiin ja ovat tällä hetkellä jostain syystä todella hitaat. Toivotaan, että tilanne helpottaa pian.

Huomenna on toinen neuvola. Jännittää ja paljon. Eniten jännittää se, että kuuluuko sydänäänet ja jännitystä lisää vielä se, että miten toinen kohtaaminen terveydenhoitajan kanssa mahtaa mennä. Edellisestä käynnistä jäi hieman paha maku suuhun.

Ylihuomenna on sitten ultra. Jos kaikki siellä näyttää hyvältä, saatan julkaista tämän blogin, josko sitten tulisi myös ahkerammin kirjoiteltua.

Neuvolassa ensimmäistä kertaa

Viikko on taas vierähtänyt. Tässä välissä ehdimme jo käydä ensimmäisen kerran neuvolassakin. Odotin käynniltä paljon: opastusta, neuvontaa, tietojen kyselemistä jne. Todellisuus oli jotain ihan muuta. Terveydenhoitaja oli kyllä mukava ja ystävällinen, mutta koin olevani paikassa täysin ulkopuolinen ja henkilökunnan mielestä kuin ilmaa vain. Lähinnä tuntui siltä, että olisin välttämätön paha, joka tunkeutui tulevan äidin mukaan. En oikein osaa sanoa, mistä se johtui. Oma osansa saattoi toki olla sillä, että vaimoni on kätilö ja terveydenhoitaja oletti hänen tietävän jo lähes kaiken. Joistain asioista jopa enemmän kuin terveydenhoitaja itse. Tilanne oli lähinnä jutustelua vaimoni ja terveydenhoitajan sekä kätilöopiskelijan välillä. Minulta kysyttiin poltanko, juonko tai onko jotain perinnöllisiä sairauksia...

Saimme mukaan ison kasan esitteitä ja DVD-levyn, jotka ojennettiin vaimolleni. Myös se vihkonen, joka oli tarkoitettu isille. Se sivuutettiin toteamalla, että tässä on vähän isällekin lukemista. En ymmärtänyt juurikaan mitään puhutuista kokeista ja testeistä, joita vaimolleni tullaan tekemään. Toki vaimoni osasi kertoa ne minulle jälkikäteen, mutta luulin oikeasti saavani jotain uutta irti neuvolakäynnistä. Kannustusta tai ohjausta - mitä vaan. Mutta ainoa kerta kun rutiinikysymyksien lisäksi minun kantaani kysyttiin, oli se kun vähän ennen lähtöämme minulta tiedusteltiin, onko teillä jotain kysyttävää. Ai onko? On tosiaan... Annanko listan? No, toki olisin voinut tässä vaiheessa avata suuni, mutta kun koko muun ajan olo oli hyvin ulkopuolinen, olisi yht´äkkiä pitänyt osata kertoa mieltä askarruttavat kysymykset. Se ei oikein onnistu, ei ainakaan minulta. Toki neuvolakäynnin aikana saatiin varmasti hoidettua ne tärkeät asiat, jotka pitää hoitaa raskausajan alussa ja on minulla niistä jonkinlainen käsitys, mutta ei kai neuvolassa voida olettaa, että raskaana oleva nainen pystyy kertomaan asiat täysin objektiivisesti? Eikä tämä ollut kritiikkiä odottaville äideille - tottakai hekin pelkäävät ja jännittävät.

Vuodatukseni johtuu lähinnä siitä, että mielestäni isät on otettava paljon paremmin huomioon (riippumatta äidin ammatista) jos oletetaan/toivotaan isien olevan mukana raskausajan eri vaiheissa. Itse haluan olla mukana neuvolassa (ainakin silloin tällöin), ultrissa ja synnytyssalissa, mutta olisin iloinen, jos voisin tuntea olevani muutakin kuin häiriötekijä.

No, onneksi ainakin vaimoni arvostaa läsnäoloani...

Iseillekin löytyy

No.. Myönnän olevani väärässä. Vihjailin vaimolleni, ettei iseille löydy netistä omia keskustelupalstoja. Vaimo kertoi, että kyllä esimerkiksi helistin.fi-keskustelupalstalla on isien nurkka. Päätinpä tutkia asiaa vielä tarkemmin ja hutkia uudestaan vasta sitten. Helistimen kautta löysin Syntyneet.fi:n, jonka kautta löysin nuoretisat.net:n. Onhan noita siis. Niiden tasosta en pikaisella tutustumisella osaa tietenkään paljon sanoa, mutta rekisteröidyin niihin kaikkiin. Suomi24.fi:hin en rekisteröidy. Se on suoraan sanottuna täyttä paskaa. Muilla palstoilla on kyllä isejäkin mukana, mutta silti ne ovat kovin naispainotteisia. Olisi ihan kiva, että me (tulevat) isätkin saisimme vaihtaa kokemuksia ilman, että jokaiseen mielipiteeseen tulee superyliaktiivisen äidin kommentti (sanoo mies, joka kirjoittaa isiblogia ;) ). Ei siinä mitään, että äidit lukevat, mutta antakaa miesten edes yrittää keskustella. Toinen rasittava käyttäjäryhmä näyttää olevan ihmiset, jotka eivät edes harkitse lapsensaantia. Kunhan yrittävät tehdä jokaisesta keskusteluyrityksestä Suomi24-tasoisen. Menkää pois... Pyydän...

Taidanpa kokeilla, josko saisin linkkejä tuohon tekstin viereen näkyville.

Kertominen helpottaa

Olimme sopineet vaimoni kanssa, että muille ei vielä kerrota raskaudesta, mutta molemmat kertovat parhaalle ystävälleen. Kävin äsken kahvilla parhaan ystäväni kanssa ja kerroin hänelle. Hän on juuri saanut itse vauvan. Hän luultavasti tietää miltä minusta tuntuu. Tai osaa ainakin arvata hyvin lähelle. Hän kertoi aikanaan minulle asian kasvotusten ja halusin tehdä hänelle samoin. Ajattelin, että kertoisin asian epäsuorasti ja antaisin hänen lukea sen rivien välistä. Mutta ei - niin se ei mennyt. Paloin halusta kertoa ja sanoin sen ihan suoraan päin naamaa: Meille tulee vauva! En kierrellyt enkä kaarrellut. Halusin sanoa sen suoraan. Se helpotti kummasti. Nyt voin puhua asiasta jonkun muunkin kanssa.

Loistava kirja

Eilen kirjoittaessani unohdin kokonaan mainita, että on meille isille tehty yksi loistava kirja. Jos tuleva isä haluaa tietää ja auttaa, se kannattaa lukea. Kirja on Hanna Hirvosen Isä Syntymässä. Se on minulla vielä kesken ja ainoa, josta en ole tähän mennessä pitänyt, on kannen kuva. Suosittelen ehdottomasti.

Miksi aloitan blogin?

Minusta tulee syksyllä isä. Haluan olla hyvä ja huolehtiva isä, mutta kun lapseni äiti on helposti stressaavaa tyyppiä ja vielä kätilö, hän tietää mikä kaikki voi mennä pieleen. Haluan tukea häntä, mutta se on välillä uskomattoman rankkaa, kun itse ei tiedä, miten asioihin pitää suhtautua: Mikä on kätilön tiedon tuomaa tuskaa ja mikä normaalia äidin pelkoa. Äideille on netti ja lehdet täynnä vinkkejä. Nykypäivänä isänkin kuitenkin pitää olla läsnä, hoitaa lapsia ja tukea äitiä. Miksi meille ei ole mitään? Miksi meille isille tai isiksi aikoville ei ole omaa nettikeskustelupalstaa ja blogitkin ovat sellaista diipadaapaa täysin aiheen vierestä. Löysin muutamia keskustelupalstan yrityksiä. Yksi niistä on Suomi24:n keskustelupalsta. Sen taso on yhtä hyvä kuin koko muunkin Suomi24-keskustelualueen palstat. Toinen tekele oli palsta, jolla oli kokonaiset seitsemän kirjoitusta ja niistä viimeisin vuodelta 2005. Ja vielä yksi, jonka vaimoni näytti minulle, oli äitien valtaama. Ei näin. Haluan miehille omia blogeja ja omia keskustelupalstoja sillä en usko, että olen ainoa tuleva isä, joka on huolissaan ja ihmeissään ja joka haluaa olla läsnä hyvänä isänä.

Todennäköisesti en julkaise kaikkien nähtäväksi tätä blogia ihan vielä. Haluan nähdä ensimmäisen ultran jälkeisen tilanteen. Onhan kaikki hyvin. Tämä vain huomautuksena siksi, että jos ihmettelet miksi et ole ennen löytänyt tätä.