Oman pojan hymy

Tulipa tuossa mieleeni, että vaikka kaikki muu ottaisi päähän niin kun katselee pojan hymyileviä kasvoja niin kaikki muu stressi ja kiire unohtuu. Ne hetket kun poika on vaikkapa sylissä ja nauraa, hymyilee tai juttelee, ovat jotain ihan mahtavaa. Tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Aamulla kun poika herää ja on vaikkapa vaipan vaihdon aika ja itse on juuri ja juuri saanut nukutuksi neljä tuntia, väsymys katoaa ainakin hetkeksi kun poika katsoo sängystä hymyillen ja "toivottaa huomenta". Voiko siinä sitten olla väsymyksen takia kärttyisä? Ei. Ei todellakaan.

Nyt viimeistään voitte huomata, miten tämä isi alkaa seota :D .