Hymy huulilla

Pojan flunssa on jo alkanut hellittämään. Vähän vielä räkä valuu, mutta muuten poika on pirteä ja iloinen oma itsensä. Ikeniäkään ei ole tuntunut kutittavan niin paljon kuin jokin aika sitten. Poika tunnistaa jo selkeästi meidät molemmat tai ainakin kun hän kääntää päänsä ja näkee jomman kumman vanhemmistaan, nousee leveä hymy huulille.

Tänään olin pojan kanssa kahdestaan liikenteessä ja varasin maitoakin tuttipulloon mukaan. Jätin vaimon yksin kotiin, jotta hänkin saisi vähän omaa aikaa. Silti taas kävi kuten aiemminkin. Vaimolla tuli nopeasti ikävä poikaa. Me kyllä pärjäsimme hyvin kaverini luona :)

Illalla poika suorastaan kikatti kun hassuttelin hänen kanssaan. Se on sellaista naurua että se tarttuu eikä itsekään voi olla nauramatta ja iloitsematta kun kuulee sen naurun ja näkee ne kirkkaan silmät ja loistavan hymyn (isi on ihan myyty ja sen kyllä huomaa).

Viime päivinä pikkumies on alkanut ääntelehtiäkin ihan uusilla tavoilla. Poika huutaa, kiljuu, murisee, päristelee, jokeltelee jne. Toki hän on äännellyt jo pitkään, mutta äänteet ovat ihan selvästi muuttuneet ja kehittyneet lähiaikoina.

Tänään meni luvattoman monta kertakäyttövaippaa, mutta kun niitä kuitenkin silloin tällöin käytämme, on niitä myös pitänyt ostaa. Nyt poika kuitenkin alkaa olla niin iso, että nykyiset vaipat eivät enää riitä ja niistä tulee helposti pissat ja kakat ulos. Siksi yritän käyttää ne mahdollisimman pian pois.